Studiolla meitä odotti jälleen editoimisurakka. Aloitimme Margon EP:n äänityssessioiden siivoamisen miksauskuntoon. Kun saimme työmme tehtyä menimme seuraaman Dexterin työskentelyä miksauksen ja masteroinnin parissa. Työpäivän päätyttyä keskustelimme seuraavien päivien ohjelmasta, sillä olisi ollut mahdollista, että pääsisimme keskenämme miksaamaan SSL:n 4000-sarjan mikserillä. Mutta kohtalo puuttui peliin ja studion omistaja oli varannut studion omiin hommiinsa, emmekä siksi voi tehdä muuta kuin pitää loppuviikon vapaata...
Perjantai 29.03.2019
Onneksi keksimme vapaapäivällemme loistavaa tekemistä, muun muassa kaupunkikävelyn ja flipperimuseon merkeissä.
Museossa flipperit ja muut arcade-laitteet olivat käytettävissä sisäänpääsymaksun hinnalla. Muutaman tunnin ankaran ränkyttämisen jälkeen suuntasimme takaisin kohti kotia, mutta tietenkin ravintolan kautta. Sattumalta valitsemassamme "ruokaravintolassa" törmäsimme SuperSize Recording -studion omistajaan, joka ihmetteli miten olemme eksyneet kaupungin parhaaseen baariin. Totesimme, että olimme olleet koko päivän liikenteessä ja etsimme ruokaa sekä virvokkeita. Ohessa saatoimme tutustua myös baarin omistajaan, joka on studiomogulin hyvä ystävä(emme olleet enää pelkästään turisteja). Kaikki studiotilat ovat ulkopuolisten toimijoiden käytössä viikonlopun yli, joten palaamme sorvin ääreen vasta maanantaina...
Päivämme lähti käyntiin aamukahdeksalta auringon porottaessa kirkkaalta taivaalta. Matkustimme jälleen kerran nelosmetron päätepysäkille ja sieltä mix-, master- and soundengineer Dexterin kyydillä studiolle. Jazz-bändi oli jo pihan portilla odottelemassa innokkaina, sillä puolet kokoonpanosta oli ensimmäistä kertaa Unkarin suurimmalla yksityisellä jazz, pop ja rock -studiolla. Laitoimme omatoimisesti äänityslaitteiston tulille ja teimme Pro Tools -session ensimmäistä biisiä varten. Tämän jälkeen pääsimme asettelemaan mikrofoneja paikoilleen ja vetämään kaapeleita etuasteille. Laulun kajahdettua vapaakenttäkuunteluun tarkoitetuista kaiuttimista ilmoille sydämemme pamppailivat soul-äänen tahtiin. Neljän äänitetyn biisin jälkeen meille valkeni, että näitä sulosointuja ei ole tällä kertaa tarjolla enempää...
Sunnuntai 24.03.2019
Lähdimme tällä kertaa hieman myöhemmin jatkamaan päälleäänityksiä ja purkamaan kalustoa. Duo Margo jatkoi laulun ja kitaraosioiden työstämistä toisin kuin Rafael Mario Trio, joka pakkasi tavaransa edellisiltana ja lähti kohti uusia haasteita. Kaikki kaunis kuitenkin päättyy aikanaan, niin myös tämäkin jazz-soul -vivahteinen sunnuntai...
Maanantai 25.03.2019
Äänialan ammattilaiselle mikä tahansa viikonpäivä voi olla vapaapäivä. Tämä maanantai oli sitä meille, vaikka emme vielä ammattilaisia olekaan. Kävimme ääniryhmällä tuulettumassa Tonavan rannalla, suunnaten sieltä unkarilaisen keittiön ääreen. Alkuruo'aksi gulassia, pääruokana langos ja jälkiruo'aksi strudelia(Hapsburgin imperiumi käsitti myös nykyisen Unkarin alueen). Totesimme, että perinneruo'at, eivät ole juuri karjalanpaistia kummoisempia teoksia...
Tiistai 26.03.2019
Kahvittelua, lepoa ja ruokaa...
Keskiviikko 27.03.2019
Vihdoin takaisin tositoimiin, eli edellisviikon ja hieman aikasempien äänitysten editointiin. Pikainen palaveri päivän ohjelmasta ja siitä suoraan hommiin. Aika lensi kuin siivillä, editoinnin ihmeellistäkin ihmeettömämpi maailma imaisi meidät mukaan, emmekä huomanneet seitsemässä tunnissa tehneemme noin kahden työpäivän edestä töitä. Opimme uutta ja opetimme hieman omia tekniikoitamme. Pääsimme auringon vielä paistaessa nauttimaan loppuillasta...
Vihdoin oli aika kohdata asia, minkä takia olemme matkanneet Keski-Eurooppaan. Studiotyöskentely lähti käyntiin, aiemmasta poiketen, vasta maanantaina suoraan äänityksistä. Jazz-bändin soittimet oli levitetty pitkin poikin soittotiloja ja kaikki bändin jäsenet soittivat biisejä samanaikaisesti. Pääsimme nopeasti mukaan tohinaan ja torstaina äänitimme jo itsenäisesti Steinwayn D-mallin konserttiflyygeliä. Kommunikointi soittajien välillä tuotti hivenen hankaluuksia kielimuurin vuoksi, mutta varsinainen äänittäjä otti puheen haltuun. Äänitysten jälkeen oli armoton purku ja paluu Pestiin.
Näin perjantai-iltaisin monet lähtevät kaupungille pyörimään toisten odotellessa huomista työpäivää...
Vietettyämme kansallispäivän sapattia, olimme valmiit lähtemään uudelle kierrokselle kaupungin mielenkiintoisiin kohteisiin. Ennen aamupalaa kävimme hankkimassa tuoreita aineksia tulevien päivien evästyksiin läheisestä kauppahallista. Ruokalevon jälkeen pyyhälsimme pitkin Budapestin katuja ja julkista liikennettä Unkarin taideakatemian näyttelytiloihin.
Oletettua pidemmän kierroksen jälkeen suuntasimme ytimeen ja etsimme "savupiippukakkua", vain ja ainoastaan todetaksemme sen olevan aivan liian maukas herkku omille makunystyröillemme.
Vaikka lähtömme oli aikataulutettu puoli yhteentoista, heräsimme aikaisemmin lavasterakentajien aamukolinoihin, sillä heidän tutustumiskäyntinsä Oopperan lavastamoon oli ajoitettu nuorempaan aamuun. Uusin metrolinja johdatti meidät Kelenföldin asemalle, mistä löytyi bussi kohti Törökbálintia ja Super Size Recording -studiota. Studiotilat olivat meidän silmiimme erittäin laadukkaan oloisia ja siellä työskentelevät ihmiset todella mukavia, eikä englannin puhuminen tuottanut vaikeuksia kummallekkaan osapuolelle. Studiolla selvisi, että työmme alkavat jo sunnuntaina jazz-bändin äänityksen valmistelulla. Palattuamme kauppahallin kautta kotiin aloitimme viikonloppumme odottelemalla huomista Unkarin kansallispäivää. Sen takia hiljennymme muutamaksi päiväksi...
Matkamme kohti Unkaria alkoi maaliskuisen Joensuun keskustasta kello 4:20 kävelyllä bussipysäkille. Samasta lentokenttäbussista löysimme yhden kappaleen lavasterakennuksen opiskelijoita ja loput matkaseurueestamme kentältä. Saimme matkalaukut koneeseen ja selvisimme turvatarkastuksesta kunnialla. Seikkailumme alkoi.
Lentomme Joensuusta selvisi Helsinki-Vantaalle sulavasti, mutta matkamme toinen lento Budapestiin olikin jo hieman kuoppaisempi, eikä se johtunut opiskelijoiden innostuksesta vaan salakavalasta turbulenssista. Tavaramme liukuivat näppärästi hihnaa pitkin odottaviin kouriimme. Astuessamme ulos kansainväliseltä vyöhykkeeltä törmäsimme jo väsyneenä odottaneeseen kuljettajaan, joka toimitti meidät hulppeaan kapunkikotiimme Budapestin kahdeksanteen kaupunginosaan. Kanssamme majoittuu myös kaksi oman alansa monitaitajaa lavasterakennuksen ihmeellisestä maailmasta. Liikennekulttuuri on todella itsepäinen ja aggressiivinen verrattuna Suomen maantiejonoihin ja kehä kolmosen ruuhkiin, mutta keskusta-alueella jalankulkijoita kunnioitetaan. Asettauduttuamme taloksi kävimme etsimässä ravintolaa ja sellaisen löysimmekin, mutta ruo'an laatu ei miellyttänyt nälkäisiä matkailijoita, muuten kuin vatsantäytteenä...
Tiistai 12.03.2019
Kello kahdeksalta, hieman viileästä majapaikastamme, sängyn pohjalta nousi neljä innokasta päätä valmiina uuden päivän tutkimusmatkoihin. Opiskelijavaihdon mahdollistaneen WEXEdU:n Hajni saapui noutamaan meitä yhdessä kuvataiteen opiskelijan kanssa. Briiffin palaverin jälkeen lähdimme hankkimaan Budapestin julkisen liikenteen kuukausitikettiä ja jatkoimme matkaa raitiovaunulla Oktogoniin, jossa jalkauduimme ihmisvilinään pienen siirtymän ajaksi. Euroopan vanhimman metrolinjan pauhu kirvoitti luovia mieliämme tuomaan suurkaupungin äänimaisemaa muiden saataville taiteellisen proseduurin läpi uitettuna.
Niin kutsutun turistikierroksen tarkoituksena oli varmaankin opettaa meitä käyttämään julkista liikennettä paikalliseen tapaan. Siinä sivussa saatoimme kuulla tarinan, jos toisenkin, Unkarin ja Budapestin historiasta. Sankarien aukiolta pyörähdimme Pyhän Tapanin kirkossa, kapusimme Matiaksenkirkolle ja valuimme Linnavuoren kautta takaisin Pestin puolelle. Kierroksen omatoiminen päätös kauppahallin tuoreiden hedelmien ja parin mutkan kautta takaisin asunnolle sujui lähes täydellisesti.
Keskiviikko 13.03.2019
Szia! Hogy vagy?
Päivämme alkoi seitsemän maissa asukkaiden virotessa aamun valkeuteen. Tämä oli hyvä, sillä matkamme Szentendreen oli määrä alkaa kello 8:30 kävelyllä raitiovaunupysäkille. Ohitettuamme Margitinsaaren vaihdoimme kulkuvälineemme junaan ja lähdimme pohjoiseen kohti WEXEdU:n päämajaa. Szentendren asemalla meitä oli vastassa matkaseurueemme viides jäsen, jonka majapaikka sijaitsee samassa rakennuksessa ja keskellä norjalaisia vaihto-oppilaita.
Maaseutukaupungin hiljaisen keskustorin täyttyessä askelista, tiemme oli huomaamatta kuljettanut meidät kielikylvyn äärelle. Englanninkielisten esittelyiden jälkeen siirryimme vaivihkaa suomensukuisen kielen pariin.
Pienen kierroksen jälkeen valuimme Szentendren asemalle, päästäksemme pois maaseudun rauhasta. Olimme varautuneet ikuistamaan korviamme hiveleviä ympäristön värähtelyjä ottamalla kannettavan äänitallentimen matkaan ja voi pojat, värähtelyä se aiheuttikin...
