Ensiaskeleet

Maanantai 11.03.2019

Matkamme kohti Unkaria alkoi maaliskuisen Joensuun keskustasta kello 4:20 kävelyllä bussipysäkille. Samasta lentokenttäbussista löysimme yhden kappaleen lavasterakennuksen opiskelijoita ja loput matkaseurueestamme kentältä. Saimme matkalaukut koneeseen ja selvisimme turvatarkastuksesta kunnialla. Seikkailumme alkoi.




Lentomme Joensuusta selvisi Helsinki-Vantaalle sulavasti, mutta matkamme toinen lento Budapestiin olikin jo hieman kuoppaisempi, eikä se johtunut opiskelijoiden innostuksesta vaan salakavalasta turbulenssista. Tavaramme liukuivat näppärästi hihnaa pitkin odottaviin kouriimme. Astuessamme ulos kansainväliseltä vyöhykkeeltä törmäsimme jo väsyneenä odottaneeseen kuljettajaan, joka toimitti meidät hulppeaan kapunkikotiimme Budapestin kahdeksanteen kaupunginosaan. Kanssamme majoittuu myös kaksi oman alansa monitaitajaa lavasterakennuksen ihmeellisestä maailmasta. Liikennekulttuuri on todella itsepäinen ja aggressiivinen verrattuna Suomen maantiejonoihin ja kehä kolmosen ruuhkiin, mutta keskusta-alueella jalankulkijoita kunnioitetaan. Asettauduttuamme taloksi kävimme etsimässä ravintolaa ja sellaisen löysimmekin, mutta ruo'an laatu ei miellyttänyt nälkäisiä matkailijoita, muuten kuin vatsantäytteenä...

Tiistai 12.03.2019

Kello kahdeksalta, hieman viileästä majapaikastamme, sängyn pohjalta nousi neljä innokasta päätä valmiina uuden päivän tutkimusmatkoihin. Opiskelijavaihdon mahdollistaneen WEXEdU:n Hajni saapui noutamaan meitä yhdessä kuvataiteen opiskelijan kanssa. Briiffin palaverin jälkeen lähdimme hankkimaan Budapestin julkisen liikenteen kuukausitikettiä ja jatkoimme matkaa raitiovaunulla Oktogoniin, jossa jalkauduimme ihmisvilinään pienen siirtymän ajaksi. Euroopan vanhimman metrolinjan pauhu kirvoitti luovia mieliämme tuomaan suurkaupungin äänimaisemaa muiden saataville taiteellisen proseduurin läpi uitettuna.

Niin kutsutun turistikierroksen tarkoituksena oli varmaankin opettaa meitä käyttämään julkista liikennettä paikalliseen tapaan. Siinä sivussa saatoimme kuulla tarinan, jos toisenkin, Unkarin ja Budapestin historiasta. Sankarien aukiolta pyörähdimme Pyhän Tapanin kirkossa, kapusimme Matiaksenkirkolle ja valuimme Linnavuoren kautta takaisin Pestin puolelle. Kierroksen omatoiminen päätös kauppahallin tuoreiden hedelmien ja parin mutkan kautta takaisin asunnolle sujui lähes täydellisesti.

Keskiviikko 13.03.2019

Szia! Hogy vagy?

Päivämme alkoi seitsemän maissa asukkaiden virotessa aamun valkeuteen. Tämä oli hyvä, sillä matkamme Szentendreen oli määrä alkaa kello 8:30 kävelyllä raitiovaunupysäkille. Ohitettuamme Margitinsaaren vaihdoimme kulkuvälineemme junaan ja lähdimme pohjoiseen kohti WEXEdU:n päämajaa. Szentendren asemalla meitä oli vastassa matkaseurueemme viides jäsen, jonka majapaikka sijaitsee samassa rakennuksessa ja keskellä norjalaisia vaihto-oppilaita. 

Maaseutukaupungin hiljaisen keskustorin täyttyessä askelista, tiemme oli huomaamatta kuljettanut meidät kielikylvyn äärelle. Englanninkielisten esittelyiden jälkeen siirryimme vaivihkaa suomensukuisen kielen pariin. 

Pienen kierroksen jälkeen valuimme Szentendren asemalle, päästäksemme pois maaseudun rauhasta. Olimme varautuneet ikuistamaan korviamme hiveleviä ympäristön värähtelyjä ottamalla kannettavan äänitallentimen matkaan ja voi pojat, värähtelyä se aiheuttikin...

Viszontlátásra!